9. huhtikuuta 2016

Pyynikin Käsityöläispanimon hanavaltaus - me käytiin fiilistelemässä

Tykättiin Pyynikin etikettien yhtenäisestä visuaalisesta ilmeestä.

"Banaanimainen kermajäätelö potkii kuin kakara jäätelöauton takaovea."

Pyynikin Käsityöläispanimo järjesti torstaina 7.4.2016 ensimmäisen hanavaltauksensa Tampereella Ravintola Kerhossa, joka on IKP:n jäsenille tuttu, helposti lähestyttävä olutravintola hyvällä valikoimalla ja ensiluokkaisen rennolla palvelulla. Hanavaltauksen idea oli tuoda panimon oluita maisteltavaksi isompi setti kerrallaan ja tässä tulee kivoin jippo: oluet maksoivat 2,5e pieni tuoppi ja 5e iso tuoppi. Pienten tuopposten idea oli ja on loistava - vahinkohumaltumisen vaaraa on minimoitu ja maisteltavien oluiden määrän voi jokainen päättää itselleen sopivaksi.

Esittelijänä toimi Tuomas Pere, olutmestari käsityläispanimolta. Hän kertoi panimon historiasta ja toiminnasta sekä esitteli oluita, joita oli hanoissa kuusi erilaista.

Maistelimme kolmistaan samalla turisten mukavia ja olosta nauttien. Päätin kirjoittaa tapahtumasta ja oluista kuitenkaan ilman suuria ennakkopaineita, mutta illan kääntyessä yöksi huomasin ilokseni olleeni tuottelias hajujen ja makujen dokumentoija.

Oluttietovisaan osallistuimme huonohkolla kisamenestyksellä. Pääpalkintosijalle emme päässeet, emme lähellekään, mutta iloksemme onnetar suosi meitä toisella tapaa - saimme lohdutuspalkinnoksi säkin mallasta! Iidesrannan kotipanimo kiittää.

Illan oluet maistelujärjestyksessä:

Bitter 4,4%


Punertavaan taittava ruskea bitter. Tuoksauttaessa nenään tunkevat pihka ja multa. Selvästi nyt kynnetään lähellä maata ja luontoäitiä. Pihkamaisuus tulee varmaankin tuntuvasta katkerohumaloinnista.

Maistuu englantilaiselta kevyeltä bitteriltä, mutta on raikkaampi. Tämän jälkeen suu vaatii vettä nollautuakseen.

Sunrice IPA, 8,2%


Katkera, voimakas IPA. Nimeen ei ole eksynyt kirjoitusvirhettä: tuotteessa on oikeasti käytetty riisiä. Jännä veto.

Tuoksussa hieman hedelmää, maussa ei niinkään. Päällimmäisenä tuntemuksena: kieli rullalla katkerot jyllää suun takaosassa. Ei sellanen, mitä lähtisin suosittelemaan ensimmäiseksi voimakkaasti humaloiduksi kokemattomalle kaverille.

Kommentteja pöydästä: vähän liian vahva meininki, kitalaen takaosa sanoo stop. Alkoholi maistuu hiukan läpi. Prosentti-kaksi alkoholia vähemmän, niin toimisi mielestämme paremmin.

Bitch De Elegant, 6,7%


Panimon naisten itse suunnittelema ja panema olut. Tässä on jännästi käytetty karpaloa ja vehnää. Pirteän kellertävä. Kirjoittajan henkilökohtainen suosikki jo tässä vaiheessa.

Ensimmäisenä haju tuo mieleen tuorehiivan ja kellarin. Kermainen, jotenkin rasvainen.

Ai niin. Me halutaan hajustella aina ennen makustelua. Saa vähän enemmän avaruutta maisteluun ja tietää, mitä odottaa suullisen jälkeen.

Maku on vehnämäisen sitruksinen. Banaamaisen kermajäätelömäinen makumaailma potkii kuin kakara jäätelöauton takaovea. Karpalon makeus tulee vasta jälkimaussa, kolmannen sekunnin jälkeen. Olisin toivonut enemmän karpalosta saatavaa kirpeyttä ja väriä. Humalointi on minimissään ja se sopii tähän.

Rohkea olut!

Puolessa välissä juomaa fiilistellessä: ottaisin toisenkin kerran tämän saman illan aikana. Pienen tauon jälkeen uudelleen maistaessa kirpakka makeus yllätti taas positiivisesti. Way to go, ladies!

Kolmen Bitchin jälkeen: piru, hyvää. Raikasta ja helposti juotavaa olematta helppo tapaus ollenkaan. Jatkoon. Ehdottomasti.

Red Ale 4,6%


Olisin toivonut kirjaimellisesti punertavampaa tuotetta pöytään. Haju on vieno, happoisen viinimäinen. Viinimarjamehu, sellainen mummon tekemä kirpeä. Maistaessa reippaat katkerohumalat löytävät lokeronsa, runsas mallaspohja maistuu ja jännä kyllä jälkimakua dominoi kahvi. Musta, paahteinen kahvi.

Tästä oluesta ei ole ihan hirveästi kirjoitettavaa ja se on hei ihan hyvä asia. Muissa tuotteissa merkkimäärää on käytetty myös kritiikkiin, mutta Red Alen kohdalla se vain kuluu lasista. Tämä maistuu hyvältä, hiukan helpolta ja juttu luistaa pöydässä. Mitä sitä purnaamaan.

Stout 7%


Läpitunkematon mustuus valtaa pienen lasin. Tästä mustasta aukosta valo ei pääse karkuun. Haju on minimaalisen paahteinen. Makeutta on paljon ja se tunkee muun tuntuman yli heti juoman päästessä suuhun. Stoutiksi tämä on humaloitu erikoisella tavalla: ruohomaista ja yrttimäisyyttä, joka ei miellytä kaikkia IKP:n ihmisiä. Katkeraa tämä ei ole kovinkaan nähnyt. Harmin harmi. Olisin hajun perusteella odottanut ja toivonut suutuntumalta kuivaa, paahteista raikkautta.

Paahteisuutta voisi verrata itänaapurin kvassiin: makeasti palanutta.

Muutaman ensi- ja toisiopuraisunkin jälkeen makumaailma tasautuu, mutta siltikin makeus puskee läpi jokaisella kulauksella ja katoaa neljän sekunnin päästä ajatusten eetteriin.

White IPA 6%


Vaalea, läpinäkyvähkö tuote hanojen kylmästä maailmasta. Tässä on käytetty appelsiininkuoria, makeita ja kirpeitä. Hajussa sitrusta ja hieman hunajaa. Odotan makeaa alkumakua greippisellä katkaisulla.

Väärin. Makeasta ei kannata haaveilla - hapot ja metsämäinen sitrusvehnäpohja pitävät siitä huolen. Koko pohja on kuivahko, hämmentävää ottaen huomioon toffeemaisen maun ilmiselvän esiintymisen jälkimaussa. IPAksi tässä(kin) maistuu saksalaiseen makuun tuntuva banaanismaista vehnän raikkautta. Tämä kai kuuluu White IPAan, eiks je?

Voimakkaan happoinen meininki tuo raikkautta, mutta ei tuoksun antamaa lupausta ipan greippisestä puraisusta. Höh ja pöh.

Lopuksi

Hanavaltaus on mukava ja sosiaalinen tapahtuma. Pyynikin Käsityöläispanimo onnistui hyvin markkinoimaan ja esittelemään tuotteitaan. Olutvisa toi iltaan toiminnallisuutta. Toivon/toivomme vastaavia matalan osallistumiskynnyksen tapahtumia lisää. Kiitos Tuomas Perelle, hänen edustamalleen panimolle ja Ravintola Kerholle rennosta illasta. Lisää näitä.

HUOM! Makuasioista kirjoittaminen tuntuu hieman hankalalta ja vaivaannuttavalta. Jokaisella on omasta takaa oma makumaailmansa ja historiansa eri makujen kanssa. Meidän porukan raadissa maistellut oluet upposivat melko samoilla kommenteilla, joka auttoi myös dokumentoinnissa. Hauskaa oli huomata, että yksi meistä maistoi päämaun maltaista (minä) ja toinen humalista (V). Käyttäkäämme tätä mahdollisuutena ja uhkana kotipanimon oluita tehdessä.

Lupaan ensi tekstin käsittelevän sitten sitä jo ensimmäisessä tekstissä mainittua mäskäystä ja vaiheita ennen pullotusta! Tässä on nyt vähän ollut näitä maisteluita välissä, heh.



Teksti ja kuvat: Petri