Amber Ale pääsi uudelleensokeroitavaksi

Kesäinen Amber Ale todettiin hiilihapottomaksi. Pienintäkään pihinää ei kuulunut korkin avautuessa. Syykin löytyi ilman isompia tutkimuksellisia panostuksia: liian vähän sokeria jälkikäymiseen. Sitä lisättiin jo viilenneeseen vierteeseen aivan liian nopeasti ja hätiköiden sekoittaen. Ilmeisesti näistä syistä sokeri ei sekoittunut tarpeeksi ja taisi jäädä astian pohjalle pullotuksessa. Huono metodi.

Pikaratkaisuna pohdittiin, että mitenkä tätä nyt voisi korjata tekemättä suurempaa vahinkoa. Valtteri sen taisi sanoa saunan lauteilla: "Miltä kuulostaisi kaikkien pullojen avaus, sokeroiminen ja uudelleenkorkitus?"

Ihan hyvältähän tuo. Sopiva vaihtoehto mahdottomaan tilanteeseen, jossa iso kasa pulloja lojuu hapottomina, juomakelvottomina.

Korkki auki ja sokeria sisään

Uudelleensokerointi on teoriassa helppoa. Meidän tyylillä ainakin. Pullot auki pöydälle, suppilon avulla sokeria sisään ja uudelleenkorkitus. Hikihän tässä hommassa virtaa, käsityötä kaikki tyynni. Ja eikun odottamaan, jälleen kerran. Huokaus.

Sihahdus

Hiilihapottumassa vihdoin.

Kahden - vai pitäisikö sanoa ennemmin  neljän - viikon odottelun jälkeen avatusta pullosta kuului vihdoin odotettu sihahdus! Toisesta myös. Kolmannestakin.  Tämähän toimi!

Suurin osa oluista juotiin ja annettiin pois Uurock-vaihtoehtomusiikkifestivaaleilla Isojoella elokuussa. Pidimme hieman silmällä avattuja pulloja. Moni pihahti kivasti. Job well done!



Tämän tapahtuman miete: "Ensi kerralla enemmän aivoja kehiin."



Teksti: Petri Markkanen